Hitsaustekniikka 1/2011 - page 4

1/2011
[
]
2
Turvallisuutta ei voi ulkoistaa
Hitsaajilta vaaditaan korkeaa ammattitaitoa ja monipuolista osaamis-
ta. Ala ei kuitenkaan houkuttele nuoria työntekijöitä, ei Suomessa
eikä muuallakaan. Mitä pitäisi tehdä? Jotta alasta saadaan vetovoi-
maisempi, työympäristöä ja työn tekemisen tapaa pitää kehittää.
Teknologiateollisuus ja Metallityöväen liitto ovatkin jo ryhtyneet yhteis-
työhön asioiden edistämiseksi. Hitsaustyön imagon paranee, kun työ
on mielekästä ja sitä voi tehdä turvallisesti, terveyttään uhraamatta.
Huuruja, melua ja hankalia työasentoja
Hitsaustyöhön nivoutuvat lähes kaikki suomalaisen työelämän haas-
teet. Perinteisiä työympäristöriskejä edustavat terveydelle vaaralliset
kemialliset yhdisteet, savu, pöly, melu, tapaturmariski, fyysinen rasi-
tus ja huono ergonomia, lämpökuormitus. Tarkoissa käsityövaiheissa
ollaan lähes kirjaimellisesti nenä kiinni työssä, ja samalla nenä kiinni
terveyttä vaarantavissa altisteissa.
Vuosittain hitsaajilla todetaan noin 200 ammattitautia. Monet niistä
johtuvat vuosien tai jopa vuosikymmenten mittaan kertyneestä altis-
tumisesta melulle, UV-säteilylle, yksipuolisille työliikkeille tai ilman
epäpuhtauksille, kuten hitsaussavuille. Hitsauksessa syntyy myös
äärimmäisen pieniä, nanokokoisia hiukkasia, joiden terveysvaiku-
tuksia on vasta viime vuosina ryhdytty tarkemmin tutkimaan. Lisäksi
hitsaustyöpaikalla saattaa olla hermostolle haitallisille kemikaaleja,
kuten mangaania ja alumiinia. Siksi asianmukainen suojautuminen
on äärimmäisen tärkeää.
Riskeiltä voi suojautua
Hitsaajalla on suurempi todennäköisyys sairastua keuhkosyöpään
kuin suomalaisilla keskimäärin, mutta hitsaustyön aiheuttama lisäris-
ki ei ole kovin suuri. Vuosina 1961−2005 hitsaajilla todettiin yhteensä
443 keuhkosyöpää. Hitsaajien keuhkosyöpäriski oli kohonnut 17 %,
mikä tarkoittaa sitä, että jos koko väestöstä keuhkosyöpään sairas-
tuisi sata ihmistä kymmenestätuhannesta, hitsaajista sairastuisi
117. Tupakointi, joka on tyypillisin keuhkosyövän aiheuttaja, nostaa
keuhkosyövän riskiä 1000−1500 %. Tupakoiva hitsaaja voi siis huo-
mattavasti pienentää keuhkosyöpäriskiään vaihtamalla tupakkatauot
muunlaiseen virkistäytymiseen.
Uusin tieto syöpäasiantuntijoilta kertoo, että hitsattaessa syntyvän
UV-säteilyn vuoksi hitsaajalla on myös muita suurempi riski saada
silmämelanooma. Se on onneksi Suomessa harvinainen sairaus.
Vuosina 1961−2005 hitsaajilla havaittiin 9 silmämelanoomaa (kolme
tapausta yli väestön keskimääräisen odotusarvon).
Voidaankin sanoa, että keuhkoja ja silmiä on onnistuttu suojaamaan
hitsaustyössä varsin hyvin. Suojaimia on kehitetty haastavaan hitsau-
sympäristöön soveltuviksi: UV-säteilyltä suojaava hitsausmaski oikean
tummuusasteen suojalasilla, käsineet, kipinöiltä suojaava vaatetus,
turvakengät, kuulosuojaimet, suojalasit ja hengityksensuojain.
Tapaturmat nollaan
Suojautuminen ja turvalliset toimintatavat kuuluvat jokaisen hitsaajan
ammattitaitoon. Sen, joka hitsausvälineisiin tarttuu, on tunnettava
tilanteeseen sopivien suojainten ja työvälineiden käyttö sekä muut
varotoimenpiteet. Kiireen ja urakkatyön paineiden vuoksi ei saa oikoa.
Jokaisen on otettava oma vastuunsa; turvallisuutta ei voi ulkoistaa
työkaverille, pomolle, työterveyshuollolle eikä työsuojelutarkastajalle,
vaan se on jokaisen oma ja kaikkien yhteinen asia. ”Tekevälle sattuu”
ei ole hyvä asenne etenkään hitsauksen kaltaisessa työssä, jossa
virheillä voi olla kohtalokkaat seuraukset. Turvallisuusajattelu pitää
leipoa sisään työpaikan toimintatapoihin.
Työterveyslaitoksen vetämä Nolla tapaturmaa -foorumi on osoittanut,
että työtapaturmat vähenevät, kun työpaikoilla kiinnitetään huomiota
turvallisuuteen ja otetaan opiksi läheltä piti ‑tilanteista. Tapaturmia
voi vähentää niinkin yksinkertaisella tavalla kuin pitämällä työtilat
hyvässä järjestyksessä.
Työyhteisö kansainvälistyy - miten käy turvallisuuden?
Perinteisten työympäristöriskien lisäksi moni hitsaaja on kohdannut
globaalistuvan työelämän haasteet. Samalla työpaikalla saattaa työs-
kennellä monen eri työnantajan palveluksessa olevaa henkilöstöä.
Monilla työpaikoilla liikkuu eri kansallisuuksien edustajia, eikä yhteistä
kieltä aina löydy. Työturvallisuuskulttuurin pitää kuitenkin olla kaikille
sama: työpaikan turvamääräykset, toimintatavat, työvälineet ja suo-
jaimet pitää tuntea, oli äidinkieli ja kotimaa mikä hyvänsä.
Lisää hyviä työvuosia kaikille - myös hitsareille
Työssä pitäisi jaksaa entistä pitempään, pohtivat valtakunnan päättä-
jät. Moni hitsaaja lähestyy eläkeikää ja kropassa on erilaista kremp-
paa. Miten hitsaaja jaksaisi raskaassa työssään pitempään, jopa
68-vuotiaaksi?
Esimiehen velvollisuuksiin kuuluu huolehtia alaistensa jaksamisesta
ja hyvinvoinnista. Onko jokaisella kohtuulliset edellytykset suoriutua
työstään hyvin? Onko työmäärä sopiva, onko riittävästi mahdollisuuk-
sia työstä elpymiseen? Voisiko työergonomiaa, esimerkiksi hitsaus-
asentoja parantaa? Auttaisiko työaikojen muokkaaminen? Voisiko
vuosien varrella kertynyttä vankkaa ammattitaitoa hyödyntää muissa
kuin kaikkein raskaimmissa työvaiheissa? Löytyisikö työterveyshuol-
losta apua sen arvioimiseksi, minkätyyppiset työtehtävät parhaiten
tukisivat työkykyä ja jaksamista?
Miehisissä työympäristöissä tällainen yhteistä keskustelua edellyttävä
kulttuuri saattaa tuntua aluksi vieraalta. Suomalaisessa työelämässä
vallitsee ”täysillä tai ei mitään” ‑perinne. Kaadutaan saappaat jalas-
sa. Joko ollaan sataprosenttisesti töissä tai sitten ei olla ollenkaan.
Tätä asennetta on syytä tarkistaa. Monen hitsaajankin työura voisi
jatkua pitempään, jos jaksamisesta ja työkyvystä keskusteltaisiin
avoimesti työntekijän, esimiehen ja työterveyshuollon kesken. Silloin
työ voitaisiin sovittaa tekijänsä mukaiseksi, työn tekeminen olisi
vanhemmallakin iällä houkuttelevaa ja mielekästä, ja työura pitenisi
siinä sivussa.
Riskilukujen lähde:
Occupation and cancer. Follow-up of 15 million people in five Nordic
countries. Pukkala et al, Acta Oncologica, 2009; 48: 646-790.
Lisätietoa:
Harri Vainio
Pääjohtaja
Työterveyslaitos
1,2,3 5,6,7,8,9,10,11,12,13,14,...48
Powered by FlippingBook